Kansainvälinen työjärjestö (ILO):n sopimusten soveltaminen ja yleissopimus nro 87 ammatillisesta järjestäytymisvapaudesta ja ammatillisesta järjestäytymisoikeuden suojelusta (SopS 45/1949), edellyttää implisiittisesti lakko-oikeuden myöntämistä työntekijöille. Suomi on ratifioinut sopimuksen vuonna 1950.
Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 7–8/1976) artiklassa 22 on säännös yhdistymisvapaudesta, mikä käsittää myös oikeuden muodostaa ammattiyhdistyksiä ja liittyä niihin etujensa suojelemiseksi.
Kansainvälisissä ILOn sopimuksissa on käsitelty myös painostustoimia, joita ei saa olla. Siksi sen enempää järjestäytyneen kuin järjestäytymättömän työntekijän ei tarvitse kertoa, aikooko hän osallistua lakkoon tai ei. ILO:n sopimusten mukaan lakon murtamiseen ei saa käyttää myöskään houkuttimia tai käänteisiä kannustamista, kuten ylityöpalkkioita tai taloudellisia kannustimia.